Matkakertomukset

Sokkomatka 19.9.2022 kuva otettu kasvihuoneilmiössä
Kävimme syömässä Saukkolassa tässä ruokapaikassa, hyvää ruokaa.

 

Sokkomatka Hyrsylään

 

Kirkkonummen Eläkkeensaajat tekivät historiansa ensimmäisen Yllätysmatkan maanantaina 19.09. Matka tehtiin sokkona, eli kukaan muu kuin matkan suunnitellut, ei tiennyt määränpäätä. Silti reissulle ilmoittautui nelisenkymmentä henkilöä.

Matka ei varmaan olisi ollut Yllätysmatka ilman yllätyksiä, ei-mukava oli se, että bussi ei meinannut meitä löytää, mukavaa kaikki muu ja kenties myös kaksi matkan aikana tehtyä arvontaa matkustajien kesken.

Ensimmäinen kohde oli Kasvihuoneilmiö Lohjan Nummella. Kun bussi kaartoi pihaan, oli hämmästyneitä ilmeitä, että mihin varastorakennukseen meitä nyt viedään. Mutta ei kun rohkeasti sisään ja voi sitä hämmästyksen määrää ja iloista puheensorinaa. He, jotka olivat käyneet aikaisemmin, tiesivät mitä on tulossa, mutta suurimmalle osalle käynti oli ensimmäinen. Yrityksen omien sanojen mukaan: Kasvihuoneilmiö on ilmiömäinen elämystavaratalo täynnä hallittua kaaosta ja hillittyä hulluutta. Omituisuuksien sattumaa, joka on nähtävä. Suurimalla osalla oli ostoksia mukanaan, kun jatkettiin matkaa reilun tunnin kuluttua eli paikka oli eläkkeensaajille mieluinen.

Päivästä oli kulunut jo puolet, joten seuraavaksi syömään. Saukkolan Ruokasali on perheravintola Saukkolassa. Vaikka meitä oli niinkin paljon, jonotus sujui ongelmitta ja kaikki mahtuivat pöytien ääreen. Jokaiselle löytyi jotakin ja jälkiruoaksi kahvit jäätelön kera. Suosittelut jos joku kohdille sattuu, ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja palvelu erinomaista.

Klo 13.30 oli pääkohteen aika, Aira Samulinin Hyrsylän Mutka Saukkolassa. Tämä paikka on vaan itse nähtävä, sitä eivät mitkään sanat riitä kertomaan. Ensimmäisenä pihaan kaartaessa oli vastassa Miina Äkkijyrkän Sonni-taideteos, äkkiseltään sanottuna jotakuinkin neljän elefantin kokoinen. Siis valtava. Lisäksi pihalla oli veturi, resiina, patsaita ja muistomerkkejä. Eri rakennuksissa on suuret määrät antiikkia ja keräilytavaraa, kaikki Aira Samulin on itse ostanut ja hankkinut kymmenien vuosien aikana. On nukkemuseo, Barbie-nukkeja satoja, Disney tavaraa hyllyt täynnä. Vanhoja poikien peltileluja, nukenvaunuja, nukketaloja, nalleja yksi huone täynnä. Tosi mielenkiintoisia olivat myös historiaamme kuuluvat sota-ajan tavarat, Lotta-Mannerheim-armeijan kenttä varusteet. Aira Samulin oli myös pikkulotta, lotta ja hänellä on myös veteraanitunnus.

Paras osio vierailusta oli kuitenkin itse Aira Samulinin juttutuokio. Kahvin ja pullan jälkeen istuimme kuuntelemaan todella mielenkiintoisia tarinoita ja historiaa sekä Hyrsylän Mutkasta että Airan lapsuudesta, nuoruudesta sekä vielä nykytilanteestakin. Ikinä ei uskoisi, että Aira on 95-vuotias, hän on hyvä esimerkki meille kaikille, että ikä on vain numero. Aira Samulinin muisti on ilmiömäinen ja hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, joita oli myös saatavilla paikan päällä. Vierailun lopuksi pääsimme tutustumaan uusimpaan hoivataloon, joka on rakennettu Airaa varten, jos ja kun hän joskus jää ’eläkkeelle’. Talossa on mm kuntosali/tanssisali, jossa on joustava lattia sekä uima-allas. Talo on suunniteltu myös liikuntaesteisille ja se rakennettiin joitakin vuosia sitten yhteistyössä TV-ohjelman kanssa.

Kirkkonummelle palasimme klo 17 aikoihin, väsyneinä mutta onnellisina, näinhän sanotaan. Matka oli kaikin puolin onnistunut, sääkin suosi meitä. Ja tämähän ei jäänyt viimeiseksi Yllätysmatkaksi, vuoden kuluttua keksitään jokin toinen kohde johon suunnataan.

Barbro Hjelt

Kenkävero, vanha pappila
Kenkäveron puutarhassa Pirjo, Marjatta ja Helena
Kenkäveron askartelupaja
Luston Metsämuseo, kuvassa vanha pontikan keittoon tarkoitettu väline
kuvattu Luston Metsämuseon edessä
Saimaan risteilyllä, kuvassa Gun, Tellervo ja Kauko

 

KIRKKONUMMEN ELÄKKEENSAAJIEN SAIMAAN KIERROS 11-12.8.2020 

Elokuun yhdennentoista päivän valjetessa koitti viimein se odotettu aamu päästä Suur-Saimaan kierrokselle. Ykkösmatkojen bussi noukki pysäkiltä meitä eläkkeensaajia Nikolain avustuksella,kunnes Masalassa saatiin kolmekymmentä lähtijää täyteen.Aamu oli leppeän puolipilvinen ja Dimitri kuski aurinkoinen. Matkaoppaamme Gun toivottimeidät tervetulleeksi, ja Merja jakoi nykyhetkeen suositellut käsineet ja maskit. Toivoimme,että niitä ei tarvitse käyttää, mutta mukana tullut arpalippu pantiin kiireesti plakkariin.Metsää, metsää on Suomen luonto bussin ikkunasta katsoen. Välillä sentään näkyi välkkyviävesiä. Puheenjohtajamme Jukka Tammi kertoi meille viime tietoja tulevasta SOTE uudistuksesta. “Riittääköhän vuodet, että senkin näkisi.” joku huokaisi.

Asikkalan matkakeidas tarjosi meille pienen kahvitauon. Mikkelissä Kenkäveron Niemessä 5-tien varrella saimme tutustua Kenkäveron tunnelmalliseen pappila miljööseen. Kenkävero onvuonna 1869 rakennettu Suomen suurin puu pappila. Talossa mm. sisähuoneiden korkeus 4.3metriä. Piispalla oli oma kulmahuoneisto näkymällä Saimaalle ja papeilla pienemmät huoneet.

Pappilan pihalle ei saanut tulla avojaloin 1400 markan kenkäveron uhalla. Yleensä pitäjäläiset pappilassa asioidessaan kävelivät Saimaan rannalta tultuaan avojaloin pihamaalle asti.

Pappilan pelasti Mikkelin kaupunki ja Marttaliitto, tehden siihen suuret korjaukset.

Nykyään pappila on vetovoimainen matkailukohde. Alueelle on vapaa pääsy. Pappilan pihapiiri on tunnettu pioneistaan ja perinne perennoista, sekä uniikit yksityiskohdat sisustuksessa,ravintolan lähiruokaherkut, lukuisat myymälät sekä leivintuvasta ostettavat käsintehdyt leivonnaiset.

Dimitri alkaa laskea jo päitä. Niinpä lähdetään kohti lounaspaikkaa. Lemin kippurasarvessa tarjotaan särää, joka on tuhatvuotisen perinteen mukaisesti valmistettua lammasherkkua. Pihalla meitä jo odottaa kivikova pässi, mutta uskaltauduimme nälissämme sisään. Lemin särä, yksi suomen seitsemästä ihmeestä on Suomen vanhin ruoka, niin ainakin Lemiläiset väittävät. Lemin särän raaka-aineet ovat lampaanpaisti, peruna sekä suola. Sen valmistus kestää leivinuunin lämmityksineen vähintään yhdeksän tuntia. Lemin särän nimi tulee koivuisesta säräkaukalosta sekä tuoreista leppä pulikoista.

Särä oli vielä uunissa kun haimme paikkojamme pitkistä pöydistä. Sitten mestarikokki apulaisineen nosti uunista ulos metrin mittaisen kaukalon. Särämestari kertoi valmistuksen tarinaa, toivoin sen maistuvan, niin kuin kaikille ennen meitä. Innokkaat kuvaajat saivat hetken tilaisuuden kuvaukseen. Saimme aloittaa hitaasti, hitaasti maistellen. Niin oli hyvää, että on vaikea kertoa. Ensimmäinen lautasellinen meni nopeasti, toisesta jo muistin syödä hitaammin. Kolmas, no se ei enää mahtunut, mutta oli niitä särämiehiä sellaiseenkin. Niin yksinkertaisista aineista voi tulla maukasta kunhan on aikaa ja taitoa. Kiitos, mestari. Lähtiessä tönäisin pehmoista pikkupässiä, se halusi mukaan muistuttamaan särästä.

Matka jatkui matkalaisten rupatellessa juuri koetusta. Tien varressa hyvin hoidetut koivurivistöt viehättivät silmää. Imatran valtiohotelliin jäätiin levähtämään. Huoneemme kylpyläosastossa antoi tilaisuuden jokaiselle omaan illanviettoon. Eijan kanssa tutustuttiin Imatran keskustaan.

Siisteys ja tilava monitoimitori saivat pisteitä. Imatran kosken saimme nähdä, mutta kuohuja emme.

Hyvässä vuoteessa uni maittaa. Aamulla aikaisin kiirehdimme vanhan Valtiohotellin puolelle aamiaiselle. 1800 -luvun tyyli kaarevine oviaukkoineen, ikkunoineen sekä tauluineen, joissa Saimaan kuohut olivat pääosassa, aikoivat viedä huomion koko ruokailulta, mutta aamiaistarjonta täytti kaikkien toiveet.

KOHTI SAVONLINNAA

Ajamme Punkaharjun kansallismaisemassa Via Kareliaa myöten. Tien varret ovat hyvin hoidettuja. Punkaharjun Harjutiellä - vuosisadan tiellä, Saimaa oli aina läsnä. Sydäntä viiltävää kauneutta.

Pysähdytään Luston Metsämuseoon. Etualalla näyttävä tukkimies patsas vuodelta 1994. Museossa täydellisiä esittelyjä mm. vanhan ajan puun uittamista, vetoauroja, eri aikakausien moottorisahoja, sekä täytettyjä karhuja. Metsämuseon jälkeen menimme lounaalle Nila ravintolaan. Maittava ruoka tarjoiltiin tarjoilupöytänä olevasta veneestä.

Savonlinnan värikkäät vaiheet kuulimme paikalliselta oppaalta. Savonlinnan kaupungin syntymäpäivää vietetään pyhän Olavin päivänä 29.7. Tuona päivänä 1030 kaatui viikinkikuningas Olavi Haraldinpoika, jonka ihmetekojen ansiosta hänestä tuli pyhimys. Ollin ja Olavin nimipäiviä vietetään edelleen.

Vielä on edessä Saimaan risteily. Punkaharju niminen alus vie meitä pienessä tuulenvireessä Saimaan aalloille. Kauniita saaria katsellaan matkatoverien viihtyisässä seurassa. Norppa ei osunut silmiin, mutta Olavinlinna nähtiin ja kuvattiin.

Kotimatkalla arpaonni suosi , Jukkaa, Marjattaa ja Irmaa . Matka oli suurenmoinen. Kiitos Dimitri turvallisesta ajosta, kiitos Eläkkeensaajien hallitus ja kiitos mukavat matkatoverit. Syysmuistoihin jäi suven suloisuus.

Kirkkonummen Eläkkeensaajien puolesta Tellervo Welin