Historia

Upea Gotlanti ja vihreä Visby

Kirkkonummen Eläkkeensaajat ry tekivät kesäisen matkan Visbyhyn, Gotlannin ainoaan kaupunkiin. Kaunistakin kauniimpi saari, ystävällisiä ihmisiä ja rantoja silmänkantamattomiin. Sitä kutsutaan Ruotsin romanttisimmaksi kaupungiksi ja sanotaan, että siellä paistaa aina aurinko. Kuten nytkin.

 Ryhmästämme kukin suuntasi satamasta tahoilleen, muutamat kävelivät laivasta kaupungille, suurin osa tuli bussilla kaupungin keskustaan, jota ympäröi 3,4 km pitkä muuri. Se on rakennettu lähes 800 v sitten ja sen korkeus on 11 metriä. Kovasti pohdittiin, miten ihmeessä tuollainen on saatu rakennettua ilman mitään nostureita tms.

Visbyn vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Sieltä löytyvät Gotlannin kuuluisat ruusut, joista kaikki tienoon tuntevat. Vanhassa kaupungissa talojen edustat ja ikkunoiden pielet olivat ruusuja tulvillaan ja tuoksu oli huumaava. On perinteisiä ruusuja, köynnösruusuja ja upeita salkoruusuja. Ja ne päärynäpuut! Niitä todellakin oli, päärynät alkoivat olla kypsiä ja oksat notkuivat niiden painosta. Jos aika olisi sallinut, olisi meidänkin kannattanut vierailla Visbyn kasvitieteellisessä puutarhassa. Siellä oleva ruusutarha on kuulemma vertaansa vailla.

Matkamme osui kohtaan, jolloin Visbyssä vietettiin vuosittaista Keskiaikaviikkoa. Vanhoja keskiaikaisia vaatetuksia näkyi joka puolella, kaiken ikäisillä ihmisillä. Varsinainen tapahtuma järjestettiin kasvitieteellisen puutarhan viereisellä kentällä. Siellä pidettiin markkinat, alueella on telttoja ja siellä järjestetään joka vuosi myös turnajaiset, jossa ritarit palaavat vuoden 1361 historialliseen taisteluun. Hevoset on puettu kuten 700 v sitten turnajaisissa oli tapana.

Jos olisi ollut junioreita mukana, olisi kannattanut suunnata Peppi Pitkätossun kotitaloon Kneippbyniin. Sekin sijaitsee saarella. Talossa on kuvattu Peppi Pitkätossu televisiosarjat sekä elokuvat ja siellä on kuulemma kaikki vinksin vonksin.

Me seniorit sen sijaan keskityimme herkutteluun, opastettuihin kaupunkikierroksiin sekä koko kaupungin ihasteluun. Pienoisjunan opastettu kierros seurasi rantareittiä ja sekä meri, että ranta tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Paikka on todella siisti, ei mitään roskia, graffitteja tai tupakantumppeja missään. Ihastuttava vierailukohde, kuitenkin ainakin museo jäi näkemättä, samoin Pyhän Marian kirkko, joka on ainoa jäljelle jäänyt 17 keskiajan kirkosta.

Yksi perillä olopäivä ei vain riittänyt kaikkeen, siksi sinne on päästävä vielä uudestaan ja pitemmäksi ajaksi kuin päiväksi.

Barbro Hjelt

Ihana, rohkea, rakastettu Edith Piaf. Hanna Kaskelan upeaakin upeampi tulkinta.

                  Täysi bussilastillinen Kirkkonummen Eläkkeensaajat ry:n jäseniä teki kylpylämatkan Imatralle ja ennen kaikkea tarkoitus oli käydä katsomassa PIAF pikkuvarpunen näytelmä Imatran teatterissa. Kolmen päivän reissu oli täynnä ohjelmaa ja porukassa kaikilla oli mukavaa.

                  Matka alkoi aamupäivällä tutulla bussilla ja jotta saatiin suut makeaksi, vierailtiin ensimmäisenä Porvoon Brunbergin tehtaanmyymälässä. Myymälä on vastikään uusittu ja tässä tilassa ei ollut tainnut kukaan mukana olleista aikaisemmin käynytkään. Hienot on tilat, siellä mm pääsee näkemään kuinka käsin valmistetaan artesaani-suklaata. Jokaisella taisi olla kassi mukana kun palattiin autoon. Menomatkalla lounastimme Kahvi-Pakarissa Luumäellä, todella maittavaa kotiruokaa ja kohtuuhintaan, ei voi kuin suositella.

Perillä Imatran kylpylässä olimme klo 16 aikoihin, majoittuminen huoneisiin ja sen jälkeen ensin hieman kuulumisia vaihtamaan kokoustiloihin kuohuvan kera ja sitten odotti jo päivällinen. Klo 20 olivat tanssit vuorossa ja kuuleman mukaan, niitä tanssittiin puoleen yöhön asti. Allekirjoittanut kuittasi ensimmäisenä iltana univelkansa, hieman harmitti jälkikäteen..

Seuraava aamuna ensin uimaan, kylpylä onkin ihan parasta ykköslaatua, löytyy porealtaita, liukumäkeä, vesijumppaa, ulkoallas jne. Altaita on peräti 16 kpl, +8 asteisesta +38 asteiseen ja saunojakin moneen makuun. Klo 9:30 lähdimme omalla bussilla tutustumiskierrokselle Imatralle ja lähialueisiin. Oppaana toimi paikallinen Riitta Mustonen ja on todettava, että ikinä emme ole parempaa opasta missään tavanneet. 2,5 tuntia meni kuin siivillä, infoa saimme ylen määrin ja hän todellakin innostaa kaikkia asialleen. Kävimme mm Immolan lentokentällä (vain erikoisluvalla), valtion rajalla Imatra-Svetogorsk, jossa ei ollut paljon nähtävää, kun raja on toistaiseksi suljettu. Kuitenkin näimme nuo 8-10 tullin selvityspistettä, joissa kaikissa oli punainen X, ei kulkua. Ja jopa savupiiput ja kirkontornit Venäjän puolella näkyivät puiden yläpuolella. Tutustuimme moniin vanhoihin huvila-alueisiin, joita on rakennettu aikanaan teollisuustyöntekijöiden asunnoiksi. Nyttemmin, kun tehtaita on suljettu, on villat lähes kaikki remontoitu ja myyty tai vuokrattu asunnoiksi. Entinen Rauhan mielisairaala-alue on sekin aika lailla huonossa kunnossa, osa kerrostaloista on edelleen asuntoina, jotkut talot ovat pahasti rapistuneet. Kävimme myös LappeenrannassaTiuran sairaalaa katsomassa, sekin on huonossa kunnossa ja ilmeisestikin sitä ei enää kannata korjata. Funkkis henkinen sairaala toimi aikanaan tuberkuloosiparantolana, viimeksi siinä on toiminut Joutsenon vastaanottokeskus. On ollut kyllä hieno rakennus aikanaan!

Mutta näin jälkikäteen ajateltuna matkan paras osuus oli vasta edessä: PIAF pikkuvarpunen esitys Imatran teatterissa. Esitys sai ensi-iltansa 25.01.2023, uusinta ensi-ilta oli 05.10.2023. Esitykset ovat olleet kaiken aikaa loppuunmyytyjä ja sen takia niitä on lisätty ja lisätty, viimeinen esitys Piaf pikkuvarpunen on 14.05.2024. Kirkkonummen Eläkkeensaajat varasi liput esitykseen jo viime syyskuussa.

Edith Piafia esitti Hanna Kaskela, hän on ehdokkaana vuoden teatterinaisnäyttelijäksi. Kaskela teki niin loistavan työn roolissaan, että tämän jälkeen ei enää mikään esitys tunnu varmaan miltään. Ääni oli kuin suoraan Piafin, olemus nuoresta keski-ikään luontui häneltä loistavasti. Hienosti kävi näytelmässä esille, että Piafin elämä ei ollut mitään ruusuilla tanssimista, hän janosi rakkautta koko elämänsä ja teki kaikkensa rakkaidensa tähden. Itsekään en ole lukenut Piafin elämänkertaa, mutta nyt sen teen.

Esityksessä oli mukana vain seitsemän näyttelijää, mutta silti tuntui kuin heitä olisi ollut parisen kymmentä. Kaikki oli hienosti suunniteltu eikä mistään huomannut, että esitys olisi tehty mitenkään rutiinilla, se oli ihan kuin tehty vain meitä varten. Sota-ajan kauhut tulivat iholle. Marlene Dietrich oli upea, samoin Charles Aznavour. Hanna Kaskelalta tuli luontevasti myös ajoittain rivo kielenkäyttö, joka lienee ollut Piafin nuoruudesta peräisin. Edith Piaf kuoli syöpään 47-vuotiaana ja hän on ollut siitä lähtien yksi Ranskan kaikkien aikojen suurimmista laulajista. Esitys kesti kolmisen tuntia, mutta aika meni kuin siivillä eikä monikaan porukastamme tullut näytöksestä kuivin silmin ulos.

Teatterin jälkeen hotellille ja päivälliselle. Joku lähti kaupungille, joku uimaan ja muutamat viettivät iltaa ravintolassa istuskellen. Viimeinen aamu alkoi tietenkin uima-altailla, sitten aamiaiselle ja klo 12 lähti bussi kotia kohden. Paluumatkalla mukana ollut Mikko Karlsson kertoili 1-1,5 tunnin ajan Kouvolan ja lähialueen historiasta, tehtaista, joita vielä on ja toisista, joita on jo suljettu. Saimme kuulla armeijan alueista, Tykkimäestä sekä vesistöistä alueella. Matka meni kuin siivillä Kymen Paviljongille asti, jossa vielä syötiin lounas ennen kotiin paluuta.

Pienenä, mutta ei vähäisimpänä, yllätyksenä tuli puheenjohtajamme ruusujen jako kaikille Naisille, palasimmehan kotiin Naisten päivänä illan suussa.

Oli harvinaisen mukava matka, yhtään poikkipuolista sanaa ei kuulunut ja kaikki olivat tyytyväisiä matkan antiin.

Kirkkonummen Eläkkeensaajat ry

Barbro Hjelt